Viittomakielet
-A A +A

Viittomakielet ja viittomakieliset

Jokaisessa maassa on yksi tai useampi viittomakieli. Suomen kansalliset viittomakielet ovat suomalainen ja suomenruotsalainen viittomakieli. Viittomakieltä voi opiskella sekä tutkintoon johtavissa koulutuksissa että lyhytkursseilla eri puolilla Suomea.
Viittomakielet ovat syntyneet spontaanisti kuurojen luonnollisesta vuorovaikutuksen tarpeesta, kenenkään niitä erityisesti keksimättä, aivan samoin kuin puhututkin kielet.
Ladattavat tiedostot

 

Vastoin yleistä luuloa viittomakieli ei ole kansainvälistä. Joka maassa on yksi tai useampi viittomakieli. Suomen kansalliset viittomakielet ovat suomalainen ja suomenruotsalainen viittomakieli. Maahanmuuton myötä Suomeen on tullut muitakin viittomakieliä. Suomen viittomakielten synty on kytköksissä maamme ensimmäisen kuurojen koulun perustamiseen Porvooseen vuonna 1846. Siellä opetuskielenä oli aluksi ruotsalainen viittomakieli, josta suomalainen ja suomenruotsalainen viittomakieli sitten kehittyivät.

Viittomakielillä voi ilmaista itseään yhtä monipuolisesti kuin muillakin kielillä. Niissä on alueellisia murteita, juhlatyyliä ja lasten jokeltelua samalla tavoin kuin puhutuissakin kielissä. Rakenteellisesti eri viittomakielet muistuttavat toisiaan. Siksi eri viittomakieliä käyttävien on helpompi ylittää kielirajat kuin puhuttujen kielten käyttäjien. On olemassa myös kansainvälistä viittomista, jota käytetään esimerkiksi erilaisissa kansainvälisissä kuurojen tapaamisissa. Se ei kuitenkaan ole kieli, vaan läsnäolijoiden kielitaustan mukaan vaihteleva kommunikointimuoto, jossa hyödynnetään viittomakielten yhteisiä rakennepiirteitä ja suppeahkoa, osin ennalta sovittua viittomistoa.

Kirjallisuutta ja tutkimuksia:

Hoyer, Karin 2012. Dokumentation och beskrivning som språkplanering: perspektiv från arbete med tre tecknade minoritetsspråk. Nordica Helsingensia 29. Helsingfors universitet. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/29202/dokument.pdf?sequence=1

Jantunen, Tommi 2001. Suomalaisen viittomakielen synnystä, vakiintumisesta ja kuvaamisen periaatteista. Pro gradu -tutkielma, yleinen kielitiede, Helsingin yliopisto. Julkaisusarja L 1/2001. Helsinki: Kuurojen Liitto ry.

Jantunen, Tommi 2009. Tavu ja lause.Tutkimuksia kahden sekventiaalisen perusyksikön olemuksesta suomalaisessa viittomakielessä. Jyväskylä studies in humanities 117. https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/20009/9789513935498...

Rainò, Päivi 2004. Henkilöviittomien synty ja kehitys suomalaisessa viittomakieliyhteisössä. Väitöskirja, yleinen kielitiede, Helsingin yliopisto. Deaf Studies in Finland 2. Html-pohjainen CD-ROM. Helsinki: Kuurojen Liitto ry.

Salmi, Eeva & Laakso, Mikko (2005) Maahan lämpimään – Suomen viittomakielisten historia. Kuurojen Liitto ry. Helsinki.

Savolainen, Leena 2009. Viittomakielten kirjallistuminen Suomessa. – Klaas Ruppel (toim.) 2009. Omin sanoin. Kirjoituksia vähemmistökielten kirjallistumisesta, s. 177–212. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 6. http://scripta.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk6/.

Takkinen, Ritva 2002. Käsimuotojen salat: viittomakielisten lasten käsimuotojen omaksuminen 2-7 vuoden iässä. Deaf studies in Finland. Kuurojen Liitto ry. Helsinki.

Viittomakieliset

Viittomakieliset määrittelevät itsensä kieli- ja kulttuurivähemmistöksi. Viittomakieliset käyttävätkin toisinaan ilmaisua ”kuurojen oma maailma”. Tällä tarkoitetaan paitsi viittomakieltä käyttävien joukkoa, myös kokonaista kulttuuria tapoineen ja kokemuksineen. Kokemukset elämisestä kuulevien parissa ja elämäntapa yhdistävät viittomakielisiä yli kansallisten rajojen.

Viittomakieliset voivat olla kuuroja, huonokuuloisia tai kuulevia. Jotkut oppivat viittomakielen jo kotona kuuroilta vanhemmiltaan. Suurin osa kuuroista syntyy kuitenkin kuuleville vanhemmille, jolloin ensikosketus viittomakieleen tulee perheen ulkopuolelta. Myös kuulolaitetta tai sisäkorvaistutetta käyttävät voivat olla viittomakielisiä. Kuurojen vanhempien kuulevista lapsista käytetään myös englanninkielestä poimittua lyhennesanaa CODA tai coda (child of deaf adult).

Kuuroja voi kutsua sekä kuuroiksi että viittomakielisiksi. Yhteisön ulkopuoliset varovat joskus aivan turhaan sanan kuuro käyttöä. Kuurojen yhteisössä se koetaan neutraaliksi sanaksi. Sitä vastoin nimitykset kuulovammainen ja vanhakantainen ilmaus kuuromykkä voidaan kokea loukkaavina.

Viittomakielisten lukumäärää voidaan arvioida eri tavoin. Viittomakieliset itse arvioivat, että Suomen viittomakieliä käyttää 4000–5000 kuuroa tai huonokuuloista ja 6000–9000 kuulevaa. Viittomakielen voi ilmoittaa äidinkielekseen väestötietojärjestelmään. Vuoden 2014 loppuun mennessä suomalaisen tai suomenruotsalaisen viittomakielen on ilmoittanut äidinkielekseen yli 500 henkilöä. 

Hyödyllisiä linkkejä

Carl Oscar Malm

Suomen viittomakielten ja kuurojenkoulun isänä pidetään Carl Oscar Malmia (1826–1863), joka perusti kotikaupunkiinsa Porvooseen maamme ensimmäisen kuurojenkoulun vuonna 1846.

Tukholmassa koulunsa käynyt Malm käytti opetuksessaan aluksi ruotsalaista viittomakieltä, josta aikanaan kehittyi kaksi kieltä – suomalainen ja suomenruotsalainen viittomakieli.

Koulussa käytetty viittomakieli vakiintui kuurojen keskuuteen ja loi pohjan kuurojen yhteisön synnylle ja yhdistystoiminnalle.

Nykyään Suomessa vietetään viittomakielen päivää C.O. Malmin syntymäpäivänä, 12. helmikuuta.

Suomenruotsalaiset viittomakieliset

Suomenruotsalainen viittomakieli on toinen kansallisista viittomakielistämme. Unescon kriteereiden mukaan se on vakavasti uhanalainen kieli.
Hyödyllisiä linkkejä

Maassamme on pitkään arvioitu olevan noin 300 suomenruotsalaisen viittomakielen käyttäjää, joista noin 150 on kuuroja. Äskettäin tehdyn kartoituksen perusteella kuitenkin tiedetään, että kuuroja kielenkäyttäjiä on enää noin 90 ja heistä suurin osa on syntynyt 1940- tai 50-luvulla tai sitä ennen. Unescon kriteerien mukaan kieli on vakavasti uhanalainen.

Suomenruotsalaisen viittomakielen tilannetta on vaikeuttanut Porvoossa sijainneen ainoan suomenruotsalaisen kuurojenkoulun sulkeminen vuonna 1993. Tuon jälkeen myöskään suomenruotsalaisen viittomakielen tulkkeja ei ole koulutettu enää lainkaan. Suomenruotsalaiset kuurot käyttävät kirjoitettuna kielenään yleensä ruotsia. Koska monilla valtion ja kuntien verkkosivuilla tietoa on saatavissa ruotsiksi selvästi vähemmän kuin suomeksi tai jopa ei lainkaan, suomenruotsalaisten kuurojen tiedonsaanti on tästäkin syystä rajoitetumpaa kuin suomea käyttävien kuurojen.

Kuurojen Liitto tekee aktiivisesti töitä suomenruotsalaisen viittomakielen tukemiseksi. Esimerkiksi liiton edunvalvontatyössä molemmat viittomakielemme huomioidaan tasavertaisesti, ja Korpus- ja SignWiki-hankkeessa (2013–15) tutkitaan ja dokumentoidaan myös suomenruotsalaista viittomakieltä. Edunvalvontatyötä tehdään yhdessä Finlandssvenska Teckenspråkiga rf:n kanssa. Vuonna 2015 Kuurojen Liiton verkkosivujen perussivut julkaistiin ensimmäistä kertaa myös suomenruotsalaisella viittomakielellä.

Viittomakielten rakenne

Viittomakieliä tuotetaan käsillä sekä kasvojen ilmeillä ja vartalon liikkeillä. Viittomakielten kieliopillinen rakenne poikkeaa puhutuista kielistä.

Viittomakielen puhuttujen kielten sanoja vastaavia yksiköitä kutsutaan viittomiksi. Ne koostuvat osista, joita ovat:

  1. käsimuoto (sormien asento viittoman aikana)
  2. paikka (viittojan keholla tai hänen edessään ns. neutraalitilassa)
  3. liike (käsien liike viittoman aikana)
  4. orientaatio (kämmenen ja sormien suunta viittomassa)
  5. ei-manuaaliset piirteet (ilmeet, suun, pään ja vartalon liikkeet)

Viittomakielillämme on erilainen kieliopillinen rakenne kuin suomen tai ruotsin kielellä. Tämän huomaa käytännössä, jos yrittää viittoa ja puhua yhtä aikaa. Silloin kummankin kielen rakenne usein hajoaa ja ymmärtäminen vaikeutuu. Viitotussa puheessa puolestaan on kyse muodosta, jossa viittomia käytetään tietoisesti puhutun kielen sanajärjestystä ja merkityksiä noudattaen. Tällöin keskustelijoilla tulee olla hyvät taidot kyseisessä puhutussa kielessä. Viittomia voidaan käyttää myös tukiviittomina puheilmaisun tukena. Tällöin vain osa sanoista viitotaan. Osa kuurosokeista käyttää viittomakieltä tai viitottua puhetta taktiilisti tuntoaistia hyödyntäen.

Kirjallisuutta:

Jantunen, Tommi (2009) Tavu ja lause.Tutkimuksia kahden sekventiaalisen perusyksikön olemuksesta suomalaisessa viittomakielessä. Jyväskylä studies in humanities 117. https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/20009/9789513935498...

Hyödyllisiä linkkejä

Viittomakielten opiskelu

Suomalaista viittomakieltä voi opiskella eri puolilla Suomea sekä harrastuksena että tutkintoon johtavissa koulutuksissa. Suomenruotsalaisen viittomakielen opetusta on tarjolla vain satunnaisesti.
Hyödyllisiä linkkejä

Viittomakielen kursseja järjestävät monet opistot ja kesäyliopistot. Kuurojen kansanopisto Helsingissä tarjoaa sekä monipuolista viittomakielen opetusta kuuleville että koulutusohjelmia viittomakielisille.

Perheillä, joihin syntyy kuuro lapsi, on mahdollisuus saada viittomakielen opetusta. Tämä sopeutumisvalmennus anotaan lapsen kotikunnan sosiaalitoimistosta. Perhe voi saada viittomakielen, viitotun puheen tai tukiviittomien opetusta. Perhe voi hakeutua myös Kuurojen Palvelusäätiön Juniori-ohjelmaan, joka tarjoaa viittomakielen opetusta ja vertaistukea kuurojen, huonokuuloisten ja viittomakommunikaatiota käyttävien lasten perheille.

Viittomakielen opiskelu on keskeisessä roolissa monissa tutkintoon johtavissa koulutuksissa. Viittomakielisen ohjauksen perustutkinto (180 osp) on ammatillinen perustutkinto. Viittomakielen tulkiksi (240 op) voi puolestaan opiskella ammattikorkeakoulussa. Yliopistotasolla viittomakieltä voi opiskella Jyväskylän yliopistossa. Siellä voi suorittaa pääaineopinnot suomalaisen viittomakielen oppiaineesta joko äidinkielen tai vieraan kielen linjalla.

Sivu päivitetty 15.5.2015

Yhteystietomme

KUUROJEN LIITTO RY
Ilkantie 4, 00400 Helsinki
(09) 580 31
(09) 5803 770

Tue toimintaamme