4.10.2016

Suomenruotsalaisen viittomakielen mennyt ja tuleva kohtasivat

Suomen ensimmäiset kuurot, jotka pääsivät kouluun, olivat suomenruotsalaisia. Nyt heillä ei ole ollut omaa koulua pariinkymmeneen vuoteen. Muun muassa sen myötä kieliryhmä on pienentynyt ja kieli muuttunut uhanalaiseksi. Suomalaisen kuurojenkoulutuksen 170-vuotisjuhlaseminaarissa muisteltiin menneitä ja samalla esiteltiin Humakin Livs-projektia. Sen tavoitteena on suomenruotsalaisen viittomakielen elvyttäminen.

Suomen kuurojen koulunkäynnin katsotaan alkaneen siitä, kun Carl Oscar Malm perusti kuurojen koulun Porvooseen vuonna 1846. Porvoolainen Malm oli itse saanut oppinsa ruotsalaisessa Manilla –koulussa ja halusi sieltä valmistuttuaan edistää kuurojen koulutusta myös Suomessa. Vuosien varrella kouluverkosto kehittyi ja laajeni ympäri Suomen.

Suomessa ensimmäisinä pääsivät kouluun suomenruotsalaiset kuurot. Vuonna 1993 Porvoon kuurojenkoulu kuitenkin suljettiin oppilaspulaan vedoten eikä suomenruotsalaisilla kuuroilla ei ole enää sen jälkeen ollut omaa koulua. Tämän seurauksena monet perheistä muuttivatkin Ruotsiin.

Porvoon koulun sulkemisen katsotaan olevan ainakin osasyy siihen, että suomenruotsalaisen viittomakielen käyttäjäryhmä on supistunut hyvin pieneksi. Myös suomenruotsalaisen viittomakielen tulkeista on huutava pula. Livs eli Lev i vårt språk –projekti pyrkii elvyttämään suomenruotsalaista viittomakieltä.  Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa hanketta vetää Humak, ja sen yhteistyökumppaneita ovat Kuurojen Liitto, Finlandssvenska Teckenspråkiga rf. ja Helsingin yliopisto.

Projektisuunnittelija Janne Kankkonen kertoo, että projektin tärkein tavoite on vahvistaa suomenruotsalaisten kuurojen kielellistä identiteettiä.

- Kun koulua ei enää ole ja muutenkin yhteiset tapaamispaikat ovat vähissä, kieli ei enää siirry luonnostaan seuraavalle sukupolvelle. Suomenruotsalaiset kuurot käyttävät vähän kuin huomaamattaan enää suomalaista viittomakieltä, sanoo Kankkonen.

Projektin tavoitteena on luoda pohjaa suomenruotsalaisen viittomakielen tulkkikoulutukselle. Tätä varten täytyy ensin koota opetusmateriaalia ja kouluttaa kouluttajia. Syksyllä opintonsa aloittikin 16 hengen opiskelijaryhmä. He perehtyvät asiantuntijaopinnoissaan muun muassa kääntämiseen ja identiteettiin liittyviin sisältöihin.

Viittomakieli opetuksessa ei ole itsestäänselvyys

Lehtori Outi Ahonen vastaa Livs-projektissa oppimateriaalin suunnittelusta. Hän kannustaa kaikkia tutustumaan suomenruotsalaiseen viittomakieleen ja sen tilanteeseen.

- Suomenruotsalainen viittomakieli on uhanalainen kieli. Tämä sama kohtalo voi olla edessä joskus myös suomalaisella viittomakielellä. Eihän nytkään ole itsestäänselvää, että kaikki saisivat opetusta viittomakielllä, Ahonen muistuttaa.

Viittomakielen käytöllä opetuksessa on monia vaiheita. Ensin viittomakieltä käytettiin opetuksessa, sitten se kiellettiin vuosikymmeniksi. Tuon ajan läpi viittomakieli eli kuitenkin koulujen asuntoloissa, kun oppilaat juttelivat siellä vapaa-ajallaan. Kun Maj-Lis Sundell aikanaan aloitti Porvoon kuurojenkoulussa vuonna 1936, opetusta annettiin viittomakielellä. Sittemmin sen käyttö kiellettiin ja tunneilla käytettiin vain puhetta.

- Minä tosin olin oppinut viittomakielen jo isältäni ja kuuroilta sukulaisiltani, Sundell kertoo.

Åke Uusimäki kävi koulua Porvoossa 1960-luvulla.

- Tunneilla ei opetettu viittomakielellä, se oli puhetta vaan. Sitten sitä vielä asuntolassa yritti pinnistellä, että muistaisi läksyjä ulkoa. Kun ne osasi kirjoittaa paperille, opettaja antoi kehuja, Uusimäki päivittelee.

Kuurojen opetuksen 170-vuotisseminaarissa kuultiin muun muassa Birgitta Wallvikin luento Pietarsaaren seudun viittomakielisten kulttuurista ja Päivi Rainòn luento vuoden 1846 tapahtumista. Historia näkyi valokuvanäyttelyssä, johon oli koottu vanhoja koulu- ja rippikoulukuvia vuosien takaa.

 

Hyödyllisiä linkkejä