1.12.2015
Pirkko Selin-Grönlund, Erityisasiantuntija (kielelliset oikeudet; päivähoito, opetus), Kuurojen Liitto ry

Lainsäädännön ja rohkeiden tekojen vuosi

Kulunut vuosi on ollut edunvalvontatiimille vaihteleva; vuoteen on mahtunut sekä vaikeuksia että onnistumisia.

Tutkimusmatkani kuurojen maailmaan alkoi tasan 30 vuotta sitten. Aloitin silloin viittomakielentulkin koulutuksen Turussa. Silloin koko tulkkauspalvelu oli uusi asia. Välillä tuntuu oduolta, että vielä nykyäänkin viranomaisten on välillä niin vaikea ymmärtää tulkkauspalvelun välttämättömyys! Kuurojen Liiton edunvalvontatiimille tulee edelleen kaikkein eniten yhteydenottoja tulkkauspalvelusta, kakkosena ovat erilaiset koulunkäyntiin liittyvät ongelmat.

Edunvalvontatiimin tehtäviin on mahtunut paljon vaikeita asioita 2015, mutta on meillä ollut ilonaiheitakin. Ensimmäiseksi tulevat mieleen nämä kolme: viittomakielilaki, yhdenvertaisuuslaki ja rohkeus.

Lainsäädännöstä tukea tulevalle työlle

Juuri ennen uusia vaaleja maaliskuussa eduskunta hyväksyi viittomakielilain. Viittomakielilaki astui voimaan 1.5.2015. Tämä uusi laki huomioitiin myös maailmalla. Monissa maissa on jo viittomakielilaki, mutta useimmissa niissä on vähän toisenlainen idea: niissä lähes kaikki kuuroja ja viittomakielen käyttöä koskevat oikeudet ja velvollisuudet on koottu yhteen lakiin. Sen sijaan Suomessa viittomakielilaki on suppea laki, joka viittaa muihin voimassaoleviin lakeihin.

Viittomakielilaki ottaa huomioon sekä suomalaisen että suomenruotsalaisen viittomakielen. On erittäin tärkeää, että suomenruotsalainen viittomakieli nostettiin selvästi suomalaisen viittomakielen rinnalle. Viittomakielilaki ei kuitenkaan sido kuuroutta ja viittomakieltä yhteen, vaan viittomakieltä käyttävällä tarkoitetaan henkilöä, jonka oma kieli viittomakieli on. Näin laki huomioi myös esimerkiksi kuurojen vanhempien kuulevat lapset eli codat.

Viittomakielilaki ei suoraan anna oikeuksia yksilöille. Sen tarkoitus on edistää yhteisön kielellisten oikeuksien toteutumista ja lisätä viittomakielten käyttöä. Edistäminen on nyt viranomaisten tehtävä. Nyt ne lait, joissa viitataan viittomakielen käyttöön, pitäisi päivittää kuntoon. Samalla pitäisi myös kiinnittää viranomaisten huomio siihen, mistä kaikista laeista viittomakielisten kielelliset oikeudet vielä puuttuvat. Viittomakielisen yhteisön tehtävä on kertoa, mitä muutoksia tarvitaan.

Meitä voi viittomakielilain lisäksi auttaa myös uusi yhdenvertaisuuslaki, joka tuli voimaan vuoden alussa. Sen tarkoitus on vähentää syrjintää ja myös puuttua siihen, jos syrjintää tapahtuu.

Rohkeita tienavaajia

Lakien lisäksi tästä vuodesta mieleeni tuli rohkeus. Erityisen rohkeita ovat olleet ne muutamat viittomakieliset, jotka ovat tänä vuonna tulleet esiin ja kertoneet syrjintäkokemuksistaan. Jotkut ovat sanoneet, että syrjintä on alkanut lisääntyä, mutta olen eri mieltä. Luulen, että kuurojen ja viittomakieltä käyttävien syrjintää on aina ollut, mutta siitä ei ole kerrottu. Viittomakieliset eivät ole tunteneet kaikkia syrjinnän muotoja tai he ovat tottuneet ajattelemaan, että tällainen kuuron rooli maailmassa on ja siihen on tyytyminen.

Erityisen rohkeita ovat olleet ne muutamat viittomakieliset, jotka ovat tänä vuonna tulleet esiin ja kertoneet syrjintäkokemuksistaan.

Onneksi aina on ollut kuitenkin niitä rohkeita henkilöitä, jotka ovat tunteneet olevansa oikeassa ja oikeutettuja samaan kuin muut, ja he ovat rohkeasti avanneet tietä kohti parempaa tulevaisuutta. Otetaan heistä esimerkkiä: pidetään huolta toinen toisestamme ja jaetaan tietoa. Jos joku ei löydä tietoa, etsitään sitä yhdessä esimerkiksi yhdistysillassa.

Viittomakieli ei ole pelkkä edunvalvonnan ja vakavien asioiden kieli, vaan sillä voi myös iloita. Huvia ja hyvää oloa voi löytää esimerkiksi Kuurojen Liiton Viittomakielisestä kirjastosta. Nyt joulun aikaan ihmiset tapaavat paljon toisiaan myös kasvokkain, ja toivon, että se antaa voimia.

Edunvalvontatiimin puolesta toivotan kaikille rohkeaa uutta vuotta!

Kommentit (0)