29.5.2017
Aliisa Lehtonen, vapaaehtoistoiminnan koordinaattori, Kuurojen Liitto ry

Suomen satavuotisteema on "yhdessä" – mutta kuka huomioi yksinäiset?

Suomi täyttää tänä vuonna sata vuotta. Juhlavuoden teema on ”yhdessä”. Kuitenkin Suomessa on paljon ihmisiä, joille ”yhdessä” on saavuttamaton olotila.

Suomessa arvioidaan olevan yli 200 0000 yksinäistä ihmistä. Se vastaa määrältään Vantaan väkilukua. Suomea sanotaankin usein yksinäisten ihmisten maaksi.  

Mistä yksinäisyys sitten johtuu? Toki on ihmisiä, jotka ovat yksin omasta tahdostaan. Mutta he, jotka ovat tahtomattaan yksin, päätyvät tilanteeseen hyvin monenlaisista syistä. Muutto uudelle paikkakunnalle voi tehdä yksinäiseksi. Tai jos kaverit perustavat perheitä, mutta itse ei, jää helposti yksin. Kuuroutuminen voi aiheuttaa kielellisen esteen kanssakäymiselle ja silloin jää yksin. Aiemmin aktiivisesti osallistunut vanhus saattaa jäädä voinnin huonotessa paljon kotiin – ja yksin.

Toisen ihmisen yksinäisyyttä ei myöskään aina huomaa. Voi olla henkilö, joka käy säännöllisesti kuurojen yhdistyksellä. Toiset ehkä olettavat, että hänellä on kaikki kunnossa ja hän on porukassa mukana. Mutta huomioiko häntä kukaan? Kysytäänkö kuulumisia tai pyydetäänkö mukaan? Jos ei, henkilö on silloin seurassa – mutta yksin. Tämä on ehkä yksinäisyyden julmin muoto.

Yhteisöstä saattaa tippua helpostikin yksinäiseksi, mutta yksinäisen ei ole yhtä helppo palata yhteisön jäseneksi.

Suomessa toimii lukuisia järjestöjä, jotka järjestävät tapahtumia, ystäväpiirejä tai projekteja yksinäisten ihmisten tukemiseksi. Kuurojen Liiton viittomakielinen vapaaehtoistoiminta Viva tarjoaa näitä palveluja viittomakielisille. Vivan tukihenkilön kanssa voi vaikka käydä kävelyllä tai leipoa, harrastaa tai tulla yhdistykselle. Vivan kautta yksin jäänyt saa seuraa.

Järjestöjen tarjoama apu on tärkeää, mutta ei suinkaan ainoa tapa auttaa. Haluan kertoa lopuksi pienen tositarinan. Eräs rouva oli ollut jo monta vuotta Vivan toiminnassa mukana.  Hänen miehensä kävi viikoittain lukemassa ja viittomassa sanomalehtiä eräälle toiselle herralle. Rouva ihaili miehensä aktiivisuutta ja houkutteli tätäkin Vivan toimintaan mukaan, että mies pääsisi auttamaan muitakin. Rouvan harmiksi mies ei kuitenkaan halunnut lähteä toimintaan mukaan. Silloin huomautin rouvalle; jos kaikki suomalaiset toimisivat samoin kuin miehesi, Vivan ja muiden järjestöjen ystäväpalveluita ei edes tarvittaisi. Sisältä kumpuava halu auttaa on aidointa!

Suomi 100 vuotta – yhdessä! Juhlavuoden teeman mukaisesti voimme nyt yhdessä kiinnittää katseemme ympärillemme ja ehkä kysyä joltakulta sen tärkeän kysymysen: ”Mitä kuuluu?”

Aliisa Lehtonen
vapaaehtoistoiminnan koordinaattori
Kuurojen Liitto ry.

Kommentit (0)