11.9.2015
Marika Rönnberg, Erityisasiantuntija (tulkkauspalvelut, saavutettavuus), Kuurojen Liitto ry

Viekö ne meidän tekstityksenkin?

Uusi hallitusohjelma lupailee leikkauksia vähän jokaiseen asiaan. Tuore liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner on asettanut elokuun alussa työryhmän selvittämään ja arvioimaan Suomen median toimintaedellytyksiä, markkinoiden esteitä ja kilpailuasetelmia. Koska tv-yhtiöille on asetettu esimerkiksi tekstitysvelvollisuus, työryhmä on saanut tehtäväkseen miettiä, mitkä velvollisuudet voisi purkaa. Työryhmä arvioi myös tv-tekstityksiä.

Kuurojen Liitto ja Kuuloliitto ovat huolissaan siitä, että tv-tekstityksen katsotaan olevan liian kallista. Jopa Yleisradio, jota tuetaan verorahoilla, haluaisi siirtää ison osan tekstityksestä Areenan puolelle eli pois tv-lähetyksistä. Suurinta päänvaivaa aiheuttavat suorat lähetykset ja ajankohtaiset keskusteluohjelmat – ne, joissa olisi hyvä olla tekstitys. Varmasti jokainen kuuro on joskus miettinyt, miksei tätä mielenkiintoista ja ajankohtaista aihetta ole tulkattuna tai edes tekstitettynä. Ihan oikeutetusti, mielestäni.

Vuonna 2016 Yleisradion tulee tekstittää 100 % suomen- ja ruotsinkielisestä ohjelmistostaan, mutta ei musiikkiohjelmia tai urheilua, kaupallisten kanavien (mm. MTV3 ja Nelonen) 50 %. Tekstitysvelvoite sisältyy lakiin, jonka nimi on tietoyhteiskuntakaari. Tämä laki ja siihen liittyvä asetus tv- ja radiotoiminnasta määrittää tämän velvollisuuden vain vuoden 2016 loppuun asti, siksi työryhmä miettii sen jatkoa nyt.

Ilman tekstitystä on vaikeaa olla yhdenvertainen kansalainen, jolla on tasaveroinen oikeus saada tietoa ja vaikuttaa asioihin.

Tekstitystä tarvitaan, että voi seurata ajankohtaisia asioita sekä yhteiskunnallista keskustelua. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien sopimus sisältää artiklan 21, jossa todetaan, että myös vammaisilla ihmisillä on oikeus saada tietoa yhdenvertaisesti muiden kanssa. Syrjinnän kielto löytyy esimerkiksi Suomen perustuslaista ja yhdenvertaisuuslaista.

Miten sitten tekstitys voisi poistua? Sehän olisi laitonta! Juuri siksi me kaksi liittoa yhteisvoimin yritämme muistuttaa tätä Bernerin työryhmää siitä, että tv-tekstitys on elintärkeä osa tiedonsaantia ja yhdenvertaisuutta.

Eikä tekstitys palvele vain kuuroja, huonokuuloisia ja kuuroutuneita. Ei, se palvelee muitakin. Kiireinen kotiäiti lasten melutessa voi pistää tekstityksen päälle ja seurata ajankohtaista keskustelua ilman, että tv huutaa. Vanhus voi säästää naapuriensa hermoja ja pistää tekstityksen päälle ja tv-äänen hiljaiselle. Suomea vasta opetteleva maahanmuuttaja voi seurata tekstitystä ja ehkä ymmärtää enemmän asiasta.

Tv-tekstitys on yhdenvertaista kohtelua kaikille kansalaisille. Medialla on oma vastuunsa yhdenvertaisuuden edistämisessä – ja tämä viesti meillä on nyt annettavana uudelle hallitukselle!

 

Kuurien Liiton vetoomus tv-tekstitysten puolesta löytyy uutissivuiltamme täältä.

Kommentit (2)

Christoffer Forssell

Kuurojen Liitto ja Kuuloliitto ovat huolissaan tv-tekstitysten vähenemisestä. Kuurojen Liiton Marika Rönnberg kirjoittaa blogikirjoituksessaan 11.9., että Yleisradio tahtoo siirtää ison osan tekstityksistä Areenaan. Taustalla lienee väärinkäsitys, joka kaipaa selvennystä. 

Tämänhetkinen laki ääni- ja tekstityspalveluista (johon nk. ohjelma- tai kuulovammaistekstityskin kuuluu) perustuu maailmaan, jossa elimme vuonna 2010. Silloiset alan asiantuntijat arvioivat, että puheentunnistusteknologia mahdollistaisi suorien tv-lähetysten tekstittämisen jo vuonna 2015. Tämä ennuste ei harmiksemme toteutunut. Tiedämme nyt, että markkinat ovat liian pienet, jotta kaupalliset teknologiakehittäjät olisivat kehittäneet suoran tekstityksen tarpeisiin toimivan puheentunnistimen, ja toisaalta valtio ei ole yrityksistämme huolimatta tällaista verraten kallista kehityshanketta halunnut rahoittaa.

Toisin sanoen Ylellä, kuten muillakaan tv-yhtiöillä ei ole realistisia keinoja tekstittää suoria tv-lähetyksiään (lukuun ottamatta esim. uutisia, joiden puhesisältö saadaan tekstitettäväksi ennen lähetystä) sellaisella tavalla, joka lisäisi niiden saavutettavuutta kuurojen ja kuulovammaisten keskuudessa.

Myös katsojatottumukset ovat viiden vuoden aikana muuttuneet radikaalisti. Vuonna 2010 Yle Areenaa katsoi marginaalisen pieni joukko. Sittemmin verkkokatselun määrä on kasvanut räjähdysmäisesti.

 

Nykytilanteen rajoitteet ja mahdollisuudet tiedostaen olemme Kuuloliiton, Kuurojen Liiton sekä Liikenne ja viestintäministeriön kanssa työstäneet ajatusta, jossa sellaiset suorat tv-lähetykset, joita ei teknisistä syistä rahalla ja hyvällä tahdollakaan saada tekstitettyä television ensilähetyksen yhteydessä, tekstitettäisiinkin mahdollisimman lyhyellä viiveellä Areenaan. Näin itse asiassa toimimme toisinaan jo nyt, vaikka nykyinen laki ei sitä meiltä vaadi.

 

Toisin kuin Marika Rönnberg siis kirjoittaa, Yle ei aja tv-ohjelmiensa tekstitysten vähentämistä tai edes siirtämistä Areenaan. Haluamme löytää keinoja saattaa loputkin sisältömme kaikkien kuulorajoitteisten ulottuville.

Christoffer Forssell
Päällikkö
Yle Kääntäminen ja versiointi

Marika Rönnberg

Ensinnäkin tahdon kiittää kommenteista.

Tekstiin asia on jäänyt vähän turhan jyrkästi, viitotussa blogitekstissä asia tulee esille oikeammin. Tarkoitukseni oli korostaa sitä, että suorien lähetysten tekstittäminen on kalliimpaa juuri siksi, että ei ole olemassa vieläkään kunnollista ohjelmaa, joka tekstittäisi suoraan puhutusta, vaan väliin tarvitaan ihminen. Se herättää huolen siitä, halutaanko tätä kalliimpaa palvelua tarjota tulevaisuudessa.

Suoran lähetyksen tai keskusteluohjelman esittäminen Areenassa (tai kaupallisten kanavien puolella tietenkin heidän omilla nettikanavillaan) hieman jälkikäteen on usein helpompaa ja jopa tekstityksen lukijalle miellyttävämpää. Tällöin teksityksen kirjoittajalla on aikaa esim. poistaa kirjoitusvirheet ja tekstin voi laittaa synkronoituna puheen kanssa. Suoran lähetyksen live-tekstittäjä ei tietenkään voi pistää tekstiä puheen kanssa yhtaikaa vaan teksti tulee aina väistämättä jälkeenpäin. 

Huolta kuitenkin herättää juuri se, ettei kaikki tekstitys häviäisi televisiosta ja siirtyisi verkkoon. Verkkoon kun tuntuu siirtyvän kaikki palvelut eivätkä kaikki silti pysty tai osaa käyttää tietokoneita tai mobiililaitteita riittävässä määrin. Huolta myös herättää se, mitä liikenne- ja viestintäministerin työryhmä aikoo tehdä TV-tekstitysvelvollisuudelle jatkossa. SE oli enemmänkin blogikirjoitukseni pointti, ei kritisoida Yleä. Olen pahoillani, jos tekstistäni sai sellaisen kuvan.